Yhdeksän täyttävä Viuhti toivoi, että hänen syntymäpäivillään olisi lohikäärmekakku. Tuossa sitten tulilohikäärmekakku Huvikummun tapaan. Välissä mansikoita, kätevä marjamousse (hilloa ja kermaa) sekä marianne crushia. Päällä on minttusuklaaganache.

Laidassa oranssia liekkikermaa.

Lohikäärmeitä tein kaksi samanlaista, massa on enimmäkseen punaisen ja keltaisen marsipaanin sekoituksia. Pyöreän kakun päälle asteltu lohikäärme on saanut muutaman päivän kuivua, sen verran, että se on helppo asetella, mutta leikkaantuu silti hyvin.

Rullakakun lohikäärme on ollut tiiviisti peitettynä, ettei se ole päässyt kuivumaan ja muotoilee siksi kääretortun pyöreää pintaa hyvin.

Rullakakku on itseasiassa koristeltu kääretorttu. Synttärisankari pitää valtavasti kääretortusta ja siksi ajattelinkin kokeilla kääretorttukakkua kaverisynttäreille. Kääretorttulevy on kostutettu ennen rullaamista. Välissä hillokermaa, päällä minttusuklaaganachea.

Liekkikermaa laidassa täälläkin :)

Pienessä työpaikassani odotettiin kahta vauvaa ja kun toinen odottaja jäi äitiyslomalle, teimme yhteistyöllä molemmille odottajille Rakkauspakkaus -kakun. Kakku on sydämellinen lahjapaketti, josta pilkistelee kaksi pienempää sydäntä kääreen läpi. Välissä on kätevä marjamousse (eli hilloa ja kermaa sekaisin), mansikoita ja pätkisrouhetta. (Yhteistyökakkuun teki yksi pohjan, toinen toi täytteet ja kolmas pintamateriaalit, täyttämisessä meitä oli kaksi puuhaamassa :) Rusetin ohje löytyi täältä.

Toinen vauva oli kuitenkin malttamaton ja oikeasti pujahti jo pois kääreestä ennen kakun syöntiä. Toinen odottaja sai - kaksi päivää ennen kakkuilua - aamupäivällä puhelun ja ilmoitti tukkaansa haroen, että nyt pitää lähteä heti sairaalhaan. Seuraavana aamuna hän tuli kertomaan, ilmeisestikin samoilla silmillä, että taisto oli kova ja Voitto tuli.

Äitiyslomalle jäävää kollegaa koetimme harhauttaa "Työterveysinfolla", johon koko henkilökunnan piti osallistua... Todellisuudessa tarjolla oli hyvää seuraa ja herkuttelua. Kaunismahainen kollega oli keksinyt juonemme edellisenä yönä - kaikkea sitä ihmisille yön hiljaisina hetkinä päähän pälkähtääkin - ja viettänyt öisen hetken "huijaukselle" naureskellen. :)

Sattuipa paikalle myös sijainen, joka tuumi heti, ettei kuitenkaan voi kakkua syödä. Kommentin takana oli keliakia, mikä tässä kakussa oli jo otettu huomioon. "Eihän tuo voi sopia minulle, kun se on noin hienon näköinen." Täytekakuissa ei gluteenittomuus vaikuta onneksi yhtään ulkonäköön. ;) Nuorelle miehelle maistui makea ja kakun viimeinen neljännes sai kiitollisen kohdeyleisön.

Nuori neiti täytti vuosia ja halusi kakun oman koiransa kuvalla. Koska sankari tykkää röyhelöistä ja pinkistä, yhdistin noita teemoja kakkuun. Kuvassa kakku on valmiina lähtöön, kuva ja kirjaimia pakattiin mukaan. Ne on aseteltu juhlapaikalla kohdalleen.

Kakun välissä on mansikoita, näppärä marjamousse ja rouhittua pätkistä. Näppärä ja hyvä marjamousse syntyy kun sekoittaa hilloa ja kermaa.  Lopputulos on kauniin värinen ja herkullinen. Hilloa sekoittaa kermaan niin paljon, ettei enää muuta makeutusta tarvitse.

Kuvan värit ovat sitten juuri näitä pimeässä keittiössä otettuja...

KOVASTI ONNEA REIPPAALLE ESKARILAISELLE!!

Ystäväni tytär täyttää vuosia ja haluaa koirakakun. Ehdottamani Kaunotar ei mennyt läpi, vaan kakun päällä pitää olla oma kultainennoutaja Inka. Toivottavasti tämä on tarpeeksi inkamainen koiruliini :)

Koska rotu on kultainennoutaja, ei keltainennoutaja tai oranssinkeltainennoutaja tahi oranssinkeltaisenruskeanoutaja, niin kultaista sitten pitää olla. Värit näkyvät kuvassa heikosti, ne jäävät ikävä kyllä tyystiin kultasipaisujen alle. Koiran tausta on vaalean ruskehtavaa kultainennoutaja -väriä ja kirjaimet vaaleanpunaisia.

Tulin töistä kotiin. Kotimatkalla olin päättänyt tehdä pannukakun perheelle jälkkäriksi. Selailin keittiössä Kalevaa ja löysin erittäin mielenkiintosen itävaltalaisen pannariohjeen! Kuinkas sattuikaan, ohje piti ehdottomasti kokeilla heti! Ja onneksi kokeilinkin!!

Pannari on Itävalta-Unkarin ja itse keisarinna Sissin ajoilta periytyvä vaahtokarkkimainen herkku, joka on erinomaisen nopea valmistaa. Pannari pitäisi ennen tarjoilua repiä paloiksi, kipata palat takaisin vuokaan ja ripotella kaikenlaisia tykötarpeita päälle. Mutta mitä turhaa, sellaiset aitoudet jätin Itävalta-Unkarilaisten perillisten kontolle ja tarjoilin pannarin sellaisenaan.

Taikinasta tulee kaksi kuvassa näkyvän kokoista pannaria. Vuoan pitää olla sellainen, että pannukakkua voi ensin paistaa hellalla ja sitten uunissa.

Kaiserschmarrn eli itävaltalainen pannukakku

4 dl maitoa tai 2,5 dl maitoa+1,5 dl kermaa

6 kananmunan keltuaista

2 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

1,5 dl sokeria

4 dl jauhoja

6 kananmunan valkuaista

50 g voita

tomusokeria

Yhdistä neste, keltuaiset, puolet sokerista, vanilja ja jauhot, sekoita tasaiseksi.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kääntele vaahto perustaikinaan.

Paista pari minuuttia pannulla. Laita 200 asteiseen uuniin noin kahdeksaksi minuutiksi.

Ripottele pannarin päälle tomusokeria.

Seisemän vuotta täyttävä sankari pyysi, että tekisin kaikki synttäritarjottavat sellaisiksi, että pappa voi syödä niitä. Pappa on tärkeä! Tottakai noin viisaan pyynnön edessä täytyy olla samaa mieltä. Shakkiruutuja oli ohjelmassa ja ensimmäistä kertaa sitten kokeilin shakkiruutuja gluteenittomasta murotaikinasta.

Taikina käyttäytyi ihan hyvin. Pötköt pyörittyivät jauhojen kanssa kuuliaisesti. Mutta sitten paistamisen jälkeen pötkyjen jauhotetut reunat tekivätkin tepposet ja kaikki shakkiruutujen ruudut irtoilivat lopulta toisistaan. Kuvassa näkyvät jo ensimmäiset hajoamisen merkit. Lopputulos oli erinomaisen hyvänmakuinen "kokoa koko shakkilauta". Pötkyjen kosketuspintoja olisi ehkä kannattanut kastella ennen paistamista, jotta yksittäiset palat olisivat pysyneet toisissaan kiinni.

Voiko leivonnainen enää olla herkullisempi! Murotaikinaa, paljon omppua ja pieni makeus marengista...

Tästä annoksesta riittää useammallekin syöjälle.

OMENAHYVE

Pohja:

250g voita

3dl sokeria

1 muna

2 keltuaista

5 dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

4tl vaniljasokeria

Täyte:

1,5kg omenoita

1dl vettä

1-1,5dl sokeria

2 kanelitankoa

1/2 sitruunan mehu

Päälle:

2 valkuaista

vajaa 1dl sokeria

Pohja: Vaahdota voi ja sokeri, vatkaa muna ja keltuaiset sekaan. Lisää vehnäjauho-leivinjauhe-vaniljasokeriseos. Sekoita tasaiseksi. Taputtele korkea vuoan (halkaisija noin 26cm) pohjalle ja reunoille. Nosta pohja kylmään.

Täyte: Kiehauta vesi,sokeri ja kanelitangot. Nosta kattila liedeltä ja lisää sitruunamehu. Kuori, posta siemenkodat ja lohko omenat. Sekoita omenat liemeen. Keitä omenalohkoja koko ajan sekoittaen 10-15 minuuttia, kunnes ne pehmenevät, osin soseutuvat ja liemi häviää.

Pistele kovettunut pohja haarukalla. Levitä jäähtynyt omenahilloke pohjalle. Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla 25 min.

Vatkaa valkuiset kovaksi vaahdoksi ja jatka vatkaamista ainakin kymmenen minuuttia. Sekoita sokeri joukkoon varovaisesti. Peitä hyve valkuaisvaahdolla.

Jatka paistamista uunin alatasolla noin 6-8 min, kunnes marenki on kauniin näköistä. Anna jäähtyä.

Kaupasta on jo jonkin aikaa löytynyt dipattavia Dops -nimisiä mutakakkukeksejä. Kun keksin antaa jonkin aikaa liota vaikka maidossa, keksiosa pehmenee ja lopputulos on todentotta mutakakun makuinen. Meidän lapsukaiset tykkäävät oikein kovasti Dopseista ja sulavat ne aikuistenkin suuhun.

Kuvassa näkyy sitten kotoinen herkullinen pikkuleipäversio mutakakkukekseistä. Pikkuleipien ohje on täällä. Paisto on vain hieman normaalia kevyempi.... Tietenkin joku epäileväinen henkilö voisi ajatella, että hätäinen leipuri nappasi pikkuleivät uunista liian aikaisin. Mitään en myönnä, mutta sellainen kyllä ihan aidon mutakakunkin resepti on eli varovainen kosteaksijättävä paisto.

Tämä oli se ulkonäöltään vähemmän onnistunut Yoda -kakku, johon sankari halusi tekstin Clone Wars jedimestari Aaro... Äiti lyhensi olennaiseen. Kakussa on välissä appelsiinikrokantti Marabouta, toisessa välissä kermaa ja mesimarjoja.

Elokuussa menimme mummolaan mustikkaan. Metsissä ei vain ollut mustikan mustikkaa. Päädyinkin pelto-ojiin poimimaan mesimarjoja. Mesimarjoja on hauskaa poimia, kumpparit jalassa kävelee ojan pohjalla ja poimii pehmeän näköisiä marjoja ojan laidalta. Näissä marjoissa ei väri vielä paljasta kypsyyttä, vihreä marja voi olla ihan kypsä, kunhan se vain on pehmeä. Kypsät marjat painuvat salakavalasti lehtien alle ja komeimmat marjat löytää todella vain ojan pohjalla seisten ja kasvustoja hellävaroen nostellen. Mesimarja on kaikista Suomen luonnon marjoista se kaikkein aromirikkain, oikea kultajyvä. Pienikin määrä tuoksuu huumaavasti ja antaa mahtavasti makua vaikka soppaan. Poimin niitä sitten ämpärillisen. Ämpäreitä on tietty monen kokoisia...

Dinon syysyllärit eli gluteenittomia punajuurisuklaamuffineita porkkanaphiladelphia kuorrutuksella ja dinoströsseleillä.

Punajuuren anti näissä muffineissa on kosteus ja syksyisen sinipunaruskean rajamailla taiteileva väri. Porkkanaa on päällä myös ihan näön vuoksi eli väriä antamassa.

Näillä osallistun Namihiiren kisaan, kun kerran jalkapallokakkua ei saanut tehdä. (Pallokakku olisi varmasti Nami-Hiirelle käynyt, mutta ei kotoiselle seitsemänvuotiaalle...)  Kai leivoskategoria venyy sen verran, että nämä leivoksista menevät :) Ensimmäisen kuvaussession jälkeen muistin, että olihan minulla vielä isojakin dinoja. Isot dinot on Kultasuklaan suklaasta valettu.

Ohjeessani oli ainessuhteet grammoina, laskeskelin ja kirjasin ylös määriä vetomittoina leipoessani. Neiti Ehtivä (4) oli luonnollisesti apuna. Hän sekoitti taikinaa ja välillä myös kirjoitti jotain ylös reseptiin. Kirjoittaessaan hän puhui koko ajan itsekseen "venhäjauhoja, sokeria...". :)))) Äitiä huvitti.

Punajuurisuklaamuffinit porkkanaphiladelphiakuorrutuksella

Taikina:

1,5dl kaakaojauhetta

(rouhittua suklaata)

2,5dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

3dl sokeria

250g keitettyä punajuurta

4 munaa

180g voita

2tl vaniljasokeria

Päälle:

2,5dl pölysokeria

1 philadelphia tuorejuusto

1 porkkana

Soseuta keitetyt punajuuret. Lisää soseeseen kananmunat yksi kerrallaan. Lisää sulatettu rasva. Sihtaa kuivat aineet taikinaan ja sekoita varovasti. Lisää halutessasi rouhittua suklaata.

Paista 180 asteessa 30 minuuttia.

Raasta porkkana pienimmällä raastimella ja purista hienosta raasteesta porkkanamehua. Sekoita philadelphia ja pölysokeri, lisää porkkanamehua väriksi. Kuorruta jäähtyneet muffinit.